Kuvankaunis Lene saapui meille kotihoitoon 30.12.2021. Hän on siis ollut meillä kotihoidossa pian puoli vuotta. Se on älyttömän pitkä aika näin hienolle koiralle.
Meillä on ollut enemmän tai vähemmän arkoja koiria kotihoidossa; viidestä koirasta neljä on ollut arkoja, mukaanlukien Lene - ja Lene on ollut kaikista niistä koirista kaikkein reippain. Vain ulkoilu on tuottanut haasteita kotihoidon aikana, sekä tietysti vieraat ihmiset jännittävät häntä. Silti, jostain syystä Lene on odottanut meillä kotiaan kaikkein kauiten.
Nyt ollaan kuitenkin otettu puolen vuoden aikana niin suuria harppauksia, että esimerkiksi naapurien haukkuvat koirat tai kadulla kävelevät naapurit eivät aja Leneä juoksemaan kauhuissaan sisälle.
Kun Lene saapui meille tuolloin joulukuun lopussa, ulkona hän kävi vain tarpeillaan kääntymässä. Pienikin rasahdus metsästä tai naapureiden puolelta johti siihen, että neiti luikki häntä koipien välissä sisään. Tapahtuu sitä vieläkin, mutta vähenevissä määrin. Nyt ollaan kuitenkin otettu puolen vuoden aikana niin suuria harppauksia, että esimerkiksi naapurien haukkuvat koirat tai kadulla kävelevät naapurit eivät aja Leneä juoksemaan kauhuissaan sisälle. Hän on jopa haukkunut häntä pystyssä naapurin koiran äänille ulkona sen sijaan, että olisi painellut suoraan takaisin sisään.
Alkuun ulkoilua harjoiteltiin monta kuukautta meidän omalla pihalla, kunnes pikkuhiljaa päästiin siitä metsään lenkkeilemään lyhyitä lenkkejä ensin mummokoiran kanssa ja sitten itsenäisesti vain Lenen kanssa. Nykyään Lene lähtee mielellään metsään lenkille ja suurimpana kehityksenä hetkeen hän on ruvennut pyytämään pääsemään tutustumaan myös meidän etupihaan, josta on suora näköyhteys kadulle ja naapureille. Ollaankin viime aikoina käyty etupihalla ihmettelemässä ja kävipä niinkin hassusti yhtenä kertana, että naapuri sattui samaan aikaan oman koiransa kanssa omalle pihalleen suoraan Lenen näköpiiriin. Olin aivan varma, että Lepa panikoituu ja vetää minut perässään takaisin takapihalle ja sisälle, mutta kaikkien yllätyksesi Lenen häntä heilui ja hän pomppi innoissaan minua vasten. Mietin, että mitä ihmettä just tapahtui. :D
Tämän lisäksi Lene on ryhtynyt leikkimään mieheni kanssa jalkapallolla aidatulla pihallamme ja kirmaa siellä ihan innoissaan vapaana.
Alkuun Lene pelkäsi jopa ikkunaa, jonka verho oli auki, ja neidin puntit tutisi joka kerta kun verhon avasi.
Arkojen koirien kotihoitajana (ja yhden sellaisen omistajana) on aina niin liikuttavaa ja ihanaa nähdä kuinka koira kehittyy. Kuinka se alkaa luottamaan ihmisiin pikkuhiljaa ja kuinka ennen niin pelottavat asiat eivät saa aikaiseksi enää paniikinsekaisia reaktioita koirassa. Alkuun Lene pelkäsi jopa ikkunaa, jonka verho oli auki, ja neidin puntit tutisi joka kerta kun verhon avasi. Nykyään Lene vaatii haukkumalla ja verhon edessä istumalla, että verho avataan, jotta hän pääsee katselemaan ulos.
Kehityksen kunniaksi päätettiin käydä nappaamassa Lenestä hieman uusia ja kesäisiä kuvia ulkona, sillä suurin osa Lepan kuvista on otettu sisätiloissa. :) Katsokaa, miten reipas olemus hänellä nykyään on!
Kommentit